Love

"First I'd like to say that I didn't mean to hurt you and I know that I can't ever say how sorry I am. I hope you still know, I'm here, I never left. And you know, I'll stay here forever, waiting for u."

Okeiokei, mä meinasin valottaa teille, jotka ette mua tunne ollenkaan tai ette oo tuntenut kovinkaan kauaa vähän mun historiaa. Ehkä enimmäkseen kaikest mikä liittyy rakkauteen ja osittain kaikkiin näihin vastoinkäymisiin mitä täs elämäs on jo ehtiny tulla. En jaksa sen yksityiskohtasemmin kenestäkään jauhaa, eikä tän tarkotus oo loukata ketään tai mustamaalatakaan, mutta mä tosiaan tiedän, et saatan puhua joistain rumasti. Alotetaan.

 Pienenä mun ihastukset vaihtu päivittäi. Mä saatoin olla ihan rakastunu moneenki poikaan yhtä aikaa, mut mulla oli semmoi suuri ensirakkaus. Se oli mua vuotta vanhempi ekaluokkalai poika, jonka mä tunnen edelleenkin. Ai että mä oisin ollu valmis perustaa perheen senkaa (jenny 6v) ja kirjottelin aina siitä mun päikkikseen. Sit mä muutin keskustast landelle ja meijän vuosisadan rakkaustarina kuoli. 

 Tääl landel, minne mä sit oonki jääny mä rakastuin kans joka viikko eri poikii. Sit mä ALOIN OLEE ekaa kertaa yhen mun kaa samal luokal olleen pojan kaa, suhde kesti kaks kuukautta ja nähtiin tasan nolla kertaa. Sit mä aloin sen parhaan kaverin kaa.

 Sit tulee sekavii aikoi, kutosest ylä-asteelle, en haluu miettii niit sen enempää. Siel tuli pahasti takkii ja sen huomaa musta edellee. Must tuli paljonpaljon varautuneempi ja epäsosiaalisempi, vaik osasinki helvetin hyvin esittää, ettei mikään oo vialla. Ehkä kolme tai neljä ihmistä ties, että mä oisin voinu vaikka hypätä sieltä sillalt.

Elämä parani huomattavasti, ku pääsin pois siitä helvetistä ja tiesin, et en joutuis menee enää minnekää Lyskalle, vaan pääsin amikseen. 

 Hmm.. Sit mä rakastuin ja olin onnellinen ja sit se loppu ja olin surullinen. As simple as that. Olin aika kauan paskana, mut sit tulee taas näitä sekavia aikoja mistä mä en aijo kertoa sen enempää. Aletaan olla liian lähellä tätä hetkeä. Edelleen näiden ihmisten näkeminen sattuu aivan vitusti. Mä haluisin vaan sanoa niin paljon ja ois niin paljon anteekspyydettävää & -annettavaa, mut kaipa täs ollaan kaikki kasvettu ja menty eteenpäi. 

 Mä en Eetusta edes haluu puhua samassa postaukses, ku kaikista edellisistä, koska tää on jotain aivan muuta, ku mikää aikasempi. Sen sijaa mä haluu kertoa yhestä eksästä. 

 Täst ei oo kauaa. Se oli sellai ihminen, johon mä ihastuin aivan helvetisti, enkä myöntäny kellekään, et meil on mitää ennenku se oikeesti alko olla vakavaa. En mä tiiä, sen kaa mä unohin kaiken mitä oli joskus tapahtunu ja luotin siihen. Se ei asu mua lähel, enkä sillai enää nää sitä mitenkään, yritetää edelleen esittää, ettei mitään pahaa käyny ja voidaan olla kavereita. Mut kylläpä kai kummatkin tietää, ettei me oikeesti voida ja tää koko touhu on vaa sitä, ettei kumpikaa tiedä miten sanotaan hyvästi oikein. Se alko seurustelee mun kaverin kans. Joo ei varmaankaan tarvii muuta sanoa.

 Toisaalta mä niin toivon, et jokainen, joihin nää liittyy lukee nää ja tajuu mitä mä kelaan. En mä sanonu asioita riittävän hyvin, tiiän, mut en mä ollu aina se paskiainen. Ja en mä oikeen usko, että mä ansaitsin näin paljoo turpaan.

"Sometimes I wish I could save youAnd there's so many things that I want you to knowI won't give up till it's overIf it takes you forever I want you to know"

Ohhoh. Tulipas taas kerrottua ummet ja lammet, enkä tiiä millään voinko julkasta tätä. Okei, niin kauan ku popeista soi Simple Plan täysillä ja mietin kaikkee mitä on tapahtunu, ni oon varma, ettei kukaan voi enää satuttaa mua niin. Tää jotenki sopii mun elämää liianki hyvin. Mutta... Kiitos kovasti, kun taas kerran luit tämän. 

~jjen!

"I've been keepin' busy all timeJust to try to keep you off my mindTryin' to figure out the time zonesMakin' me crazy"

PS. Stop search for love, you'll find it when the time is right!