Aivan mahtavaa, ulinaa part 123456

Mua ei oteta enää keittiöö koulussa, koska en haluu luopuu kielikorusta :( ei tässä muuten hätää, mut tää jakso on kokonaa keittiöö XD Oivoi sentään. Väsyttää vähäsen jo, kohta pitäs ulkona mennä käymää. Ompas toi Heinolan meno taas kuivunu kasaa. Haluisin Lahteen tai juomaan, ihan mitä vaan, täällä on vaan hiton tylsää.

 Katon tässä samalla BB:t, oon toki jälessä hieman, katon eilistä jaksoo. On kyllä astetta turhempi (&koukuttavampi) ohjelma. Pitäs varmaa laittaa tän päivän jakso ihan suosiolla nauhalle, tuskin oon kymmeneks kotona. Ja ah, cosmo tuli toissapäivänä! Aivan mahtavaa :) Paitsi luin sen jo, kannesta kanteen ja jokaisen jutun, joten taas mä venailen kuukauden uutta. 

 Muuten elämäs kaikki tuntuu menevän aikamoista vuoristorataa. Mun fiilikset heittelee maasta taivaisii ja muuta paskaa, tuntuu välillä, et kaikki kaatuu pahasti niskaa. Ja tää välillä tarkottaa joka päivä. Oon nyt viimesen viikon itkeny joka ilta ja ihan suotta. Toivottavasti tää on vaa joku ohimenevä juttunen, ja vois mun puolesta loppua pian! Eilen meni hermo tohon söppänää (mun mopo) ku sen putki ei toiminu niinku piti ja kiukutti. Mut katoin White Noise 2 ja se oli ihan jees. Sitten aloin kattoo vissiin paljastajii, se oli pelkkää pornoa. Aika heikko.

 Haluisin nyt jotain jännää tekemistä tai käyn vetäsemässä noi lonkerot tuolta huivii. BB lagaa niin pahasti, että ei sitä kyllä voi edes kattoa. Nii ja huomen pitäis herää aikasin, koska äiteen kaa pitäs käyä kaupungis, ja illal ois miitti. Toi ukko vaan ei oo samaa mieltä sinne menosta, joten pitää miettiä vielä jäiskö kuitenkin mielummin saunomaan! Ja ulkona vissii sataa... Dääm. Sitä tää on taas ollu monta päivää, viikon tai viikkoja, menin jo ajat sitten sekasin laskuissa. Masentavaa, ehkä se onki osa syy tähän mun masikseen. Ohhoh. Kuinka paljon elämä voi potkia päähä?

 Kerronpas vielä, vihaan bbs Johannaa ja Irinaa (luojankiitos se otettii pois sieltä) ja aika monia muitakin. Anne ja Teija on kyllä aivan mahtava kaksikko! Ja Jonna I. Mut muut on kyllä aivan perseestä. Toi on täynnä noita piipittäviä pikkukoiria ja noi jätkät tollasii kauheita playereita. Mistä noi on tonne tuotu ja miksei ne voi kadota, sinne vois tulla paljon sellasii ihania. 

 Eipä mulla varmaankaan muuta, voipi olla etten viikonlopun aikana kauheesti ehi kirjotella, huomenna Eetu tulee meille ja sitte suunniteltiin, että viedään söppänä Lahteen ja mennään niille sunnuntaiks. Maanantaina se helvetti sitten jatkuu, en tiiä mitä mä teen, ku en voi edes keittiöön mennä. Oivoi. Ja nyt mua tultiin häiritsee, en saa kattoa rauhassa tätä :( Masentavaa sekin.

 Lähempäs nauttimaan elämästä, hyvät viikonloput jokaiselle :)! Ja tasapuolisesti!

~jjen

Kouluiluu

Ei hitto. Mua ei nyt kyllä kiinnosta yhtään istua täällä ja tehä jotain opinnäytetyötä. Mitä ihmettä mä tohon vielä keksin? Mulla on sellaset kuus tuntii täs aikaa, joten ei vissii mitää ressii tarvii oottaa.

 Tää on taas näitä aamuja ku mä mietin kaks kertaa, että nousenko mä siitä sängystä kouluun vai en. Kyllähän mä reippaasti sitten olinki ajoissa koulussa, joo muuten hyvä, mutta jätimpä lompakon kotia ja kaikki menee yleisesti ottaen päin helvettiä. Mua väsyttää ja ois nälkä, mutta enhän mä mitään ruokaa saa ilman mopo-/kelakorttia. Kun mä sitten viimein pääsen neljän aikoihin koulusta, ei mulla ole mitään millä mä menisin kotiin, eli kävelen sen kaheksan kilsaa. Ja sit vielä pitäs salille mennä. Ei terveppämoro.

Ohoh onneks mun ei tarvii huomen nukkuu yksin ja meinasin olla pahis ja jäädä vaan kotiin nukkuu. Sit kunhan herään ni lähen Mäkelää ja sit kotiudun vasta torstaina. Ja mua kiusataan. Tomas uhkailee mua ja mun pitäis mennä sunnuntaina Hyvinkäälle? Kuvaamaa jotai crossia? No way. Mulla vissiin on sillon heikko olo ja mua vissiin kiinnostaa herätä kymmeneltä jokaikinen viikonloppu? Muutenkin mä haluan Lahteen shoppailemaan ja isilläki pitäis käydä. Jospa mun uus Leonvince handmade putki ois tullu jo tänää ja voisin lähtee vaihtamaa sitä. Tietysti, jos se ois tullu, ni voisinhan mä tänäänki käydä siellä Lahessa ja sit samalla käyä heittää putken kii ja sit tulla kotia. Jeab niin mä teen.

 Oon mä kuitenki päässy mun ONT:ssä eteenpäi, koska...... No emmä tiiä, sain kaks lausetta kirjotettua lastenkutsujen historiasta, enkä varmaankaa edisty tän kummemmin tässä. Huohh..
 Onneks Nieminen osti mulle sämpyläisen ja pullaa. Oon tosi onnellinen siitä, että toi akka on olemassa (ja sillä on työssäkäyvä ukkeli). :)

 Jospa mä koittasin edistyä vähän. Kohta on kuitenkin jo tauko. Onneks. Vois muuten alkaa kirjottaa englanniks, koska on tylsää. Hohhoh.
~jjen

ps. Nyt mua vituttaa hieman suuresti enemmän, koska ihmiset on perseestä. Morovaain.
pps. Miks ihmeessä kun mä kirjotan googlee ei jaksa ni tulee alastomia naisia? oivoi.

Kollaasijulkasu

Oivoi. Ei uni vaan tule yksin, ku on tottunu siihen, että on joku viekus nukkuu, joten sen kunniakshan mä väänsin tässä neljä kollaasia teille :)

Kollaasi numero 1

Olipas pakko tehä tämmösistä arkistonkammotuksista kollaasi, otattehan huomioon, että kammottavimmat ovat muutaman vuoden takaa. En mä muuttu ole, mutta...







Jatketaan. Kollaasi numero 2

Onneks mä löysin mun vauvelistaki kuvia! Pikkunen on kasvanu tosi paljon tässä kesän ja syksyn aikana ja on tosi lutunen ja ihana. Kekuhan on Staffordshirenterrieri ja aikamoinen hirviö edelleen. Kenkiä ei meijän eteistä pidemmälle kannata tuoda, jos haluaa ne jalassa pois lähteä. :) Rakastan!





Sittenhän vuorossa onkin Kollaasi numero 3 (vaatii matikkaa)

Täs näitä mun kamuleita, valitettavasti kaikista en uskalla laittaa, ettei tuu sanomista, mutta kaipa tässä tärkeimmät löytyy silti (kaikista tärkein puuttuu, tuotantovaiheessa vasta). Kuvat on toki Facebookista satunnaisesti valittu, elkää kaikki vihatko mua tän takia :(
Rakastan <3




Ja viimeisimpänä sekä tällä kertaa vähäisimpänäkin, Kollaasi 4

Tää on keräilyerä kaikenmoista moskaa mitä matkalta on käteen jäänyt. Osassa kuvista (myönnän) ei ehkä ole kovinkaan suurta järjellistä merkitystä, mutta eipä se haittaa. Tällästä mun elämä, mites teillä?

PS. Kiitos kovasti kaikille, jotka linkkailitte omia blogejanne! :)
PPS. Kunhan saan tehtyä lisää näitä, niin laittelen tänne.
PPPS. Nyt mä lupaan lopettaa täks illaks, hyvää yötä vain

~jjen!

Hupsista!

Menipäs viikonloppu nopeesti. Tuntuu, että äsken oli vasta torstai ja tässä taas ollaan, maanantai ja väsyttää niin pirusti. Miten nää manantait aina pilaa ton loistavan viikonlopun?

 Tuotanoin... Perjantaina mä en kummia sitten tehnytkään, käväsin ulkona ja kymmenen aikaan mä tulin kotii ja Eetu tuli meille. Sit aamulla ois pitäny olla valmis jo puol ykstoista, että oltais Mäkeläs oltu tasaks. Tunnustan, oon nainen ja hidas sellanen, joten päästiin me viis yli ykstoista lähtemään tästä. Eipä voi mitään. Oltiin me sitten jo ennen puolta perillä ja lähettiin kohti Imatraa. Tunnustetaan tämäki, mulla ei ollut mitään hajua missä päin koko Imatra on tai kuinka pitkä matka sinne on, mutta tulipahan selvitettyä, että todella lähellä Venäjän rajaa käytiin ja oli jännää nähä kyltti 202 km Pietariin. Hohhoijaa. Päästiin perille ja käytiin kurkkaamassa miten junnut ajaa motocrossia, hyvinhän niillä meni juu. Yövyttiin asuntovaunussa, kokemus sekin, kylmä oli kun missä, mutta eipä se haitannut.
 Sunnuntaina satoi kaatamalla vettä. Oli tosi masentavaa olla pihalla kun oli kylmä ja märkää ja muutenkin. Kisat meni miten meni ja lähettiin kohti kotia. Jäin kuitenki Mäkelään vielä yöks ja kotiuduin pitkän viikonlopun jälkeen noin kolmen aikaan tänään. Äiti oli kiukkunen "kun en enää ikinä ole kotona ja ei tunnu taas kiinnostavan" plääplääplää yes sir, sellasta se on.

 Eipä mulla varmaankaan kovin kummosta asiaa tässä oo, kunhan kertoilen teille mun viikonlopusta ja niin. Voi kumpa mä vaan saisin ton kameran toimimaan ni saisin kuvia tänne, ei olis pelkkää tekstiä tää.
 Kaipa mä vielä voisin kertoa mun herkistelystä pikkasen. Istuin tossa jonkun aikaa mun huoneessa ja virittelin mun vuoden '98 radiomankkacdsoitinsysteemii toimimaan, aux-piuha ei ollut ihan samaa mieltä tosta, mutta kyllä tän Lumian sitten sai siihen liitettyä. Kuuntelin tossa musiikkia lähestulkoon samalta vuosituhannelta kun tuo loistolaitoskin ja tuli mietittyy taas kaikkea mitä täs on ollut. Jotenkin ajatus siitä, että mun ystävän kuolemastakin on jo puoltoista vuotta ja ukin kuolemasta jo ykstoista, emmä tiedä, se sai mut tosi hiljaseks ja kun mä mietin tätä aikaa, ni emmä jotenkin voi kuvitella, että mä oon selvinny tästä kaikesta, kuitenkin viimesen viiden vuoden aikana on kaheksan sukulaista/ystävää/kaveria vaihtanu maisemaan parempaan. Jotenkin mä mietin, että miten mä olen ansainnut jäädä? Miksei mua otettu jonkun muun tilalle, kuitenkin perheellisiä ihmisiä.

 Kysymys kuuluukin, kuka päättää kenellä on oikeus elää ja kenellä riittävästi syitä jäädä tänne? Kohtalo? Mitä tapahtuu, kun sä kuolet, siirrytkö parempaan paikkaan, vai tuleeko ikuinen tyhjyys vai synnytkö uudestaan, ehkä jonain muuna olentona? Onko maailmankaikkeudessa muutakin elämää ja jos on, niin minkämoista?
 Ja he, joilla vastaus tähän kaikkeen on, ovat jatkaneet jo sinne tuntemattomaan, emmekä saa tietää totuutta - vasta sitten kun itse siirrymme sinne myös.
 Eipä sitten sen kummempia, toivotan hyvät yöunet vaan teille :)

~jjen

Näiden tahtiin tänään, katsellaanpa toki mitä huomenna keksitään :)

Pakollinen Ottaapäähän päivitys

Huoh. Ensinnäkin, mulla soi Robinin Puuttuva Palanen päässä ja mun päätä särkee koska se soi siellä, eikä vaikene. Sitten mua ärsyttää kun mun Facebookin etusivu täyttyy sellasen rasittavan akan päivityksillä. Mä ymmärrän, et on kivaa kun voi jakaa kaiken faces, mut jossain se rajaki menee. Bitch please, mua ei kiinnosta lukea siitä, kuinka jonkun kissankoiranhamsterinentisenomistajansiskonkaimanveljenserkunpikkuserkunukintuttu söi hernekeittoa, missä oli sipulia. Selvä juu. Sitten seuraavaks mua ärsyttää se, kun tääl tuppukyläs on niin pirusti tekemistä, et ei mitään rajaa. Kaikki päivät menee aina tiettyy tahtii ja aina toistetaa samat asiat sillee hmmm mihinhän mun elämä on kadonnu? Mä oon oikeesti sitä mieltä, et mun elämä oli huomattavasti mielenkiintosempaa '09-'11, mut eihän tässä. Ehkä must on tulos aikuinen? - tai sitten ei.
 Emmä haluu kasvaa aikuiseks, kai mä oon niinku Peter Pan, ikuinen lapsi. Edelleen aamusin mä kattoisin mielellään lastenohjelmat ja pitäisin lauantaina karkkipäivän. Ajelisin pyörällä leikkipuistoon ja pojille puhuminen ois pelottavaa. Kuuntelisin Anna Abreuta ja menisin viimeistään yheltätoista nukkumaan. Nii'in.
 Toisaalta taas mä haluisin olla jo aikuinen, saada lapsia, asua yksin ja käydä töistä. Luoda uran ja arjen itelleni, rauhottua ja asettua alas. Olla ite vastuussa kaikesta ja löytää sen oikeen. Kaipa tää on joku aikanen keski-iän kriisi? Ehkä mä lähen sen kunniaks juhlimaan. Ehkä mä vaan meen nukkumaan.
 Mulla on ikävä niitä jouluja mitä meillä oli ennen. Isillä oli aina kiva oottaa lahjoja ja avata ne yhessä. Mä muistan kuinka onnellinen mä olin ja kuinka paljon mä rakastin olla siellä. Viime jouluna oli kauhee tajuta, että ei me avata niitä enää yhessä ja jännitetä mitä tulee. Kaikki menee nopeesti ohi ja jotenkin tuntuu ku ketään ei jaksais kiinnostaa enää. Ehkä mä kuvittelen.
 Ja mä muistan miten siistiä oli viettää uudet vuodet naapureilla, sai olla kahteen asti ulkona ja ampua raketteja! Syötiin kaikkea hyvää ja kierrettiin kortteleita. Ne ystävät oli mulle kaikista rakkaimpia ja niiden kanssa mä olin aina - nykyään ei sanota enää edes moi.
 Kaikki se mitä mä oon vuosien varrella menettäny, päästäny irti ja työntäny pois, kuuluuko tän mennä näin? Oonko mä nyt niin onnellinen, ku ajattelin olevani tässä iässä? Voi että, olisinpa tajunnu sillon, että mä tuun ikävöimää lapsuutta. Ja vapautta.
 Mä vihaan tätä kaikkea stressiä ja ahistusta ja muuta. Mä vihaan pimeneviä iltoja, yksinoloa ja riitelyä. Mä vihaan näitä "vapauksia" ja tätä vastuuta. Mä vihaan kaikkea tässä. Miten mun ois hyvä olla?
 Mut on toki paljon mitä mä rakastan, miten mun on oikeesti hyvä olla ja mistä mä olen onnellinen. Asiat vois olla paljonpaljon huonommin, enkai mä ole mikään valittamaan tästä. On ihmisiä, jotka tekee mut onnelliseks ja ihmisiä, joita mä rakastan. Oon mä kiitollinen niistä, mut välillä kaikki vaan pitää purkaa.
 Sanoinhan mä, etten jaksa kirjottaa mitään romaania. Anteeks kauheasti tää koko ulinavalituskirjoitelma, ja kiitos kovasti, jos/kun joku tänne asti jaksoi lukea!
~jjen

Jos vaikka kuvapostaus!

Moippis!
 Huhhuh, ei tullu eilen kirjotettuu jooo, iski illal kauhee migreeni, vissiinki koska oli muutenki vähän heikko olo salilla raatamisen jälkeen. Kävin siis eilisen aikana vaan salilla ja tein kylmäsavulohipastaa, oli tosi hyvää ( vaikka itse sanonkin) ja kävin jo ysiltä nukkumaan.
 Tänään oli taas aivan kauhee päivä koulussa, oisin voinu lähtee kävelee koska vaan. Mut selvittiin ravintolapäivä kunnialla alusta loppuun ja taidettiinpa repästä myyntienkat pitkään aikaan. Ja nyt mä suunnittelin tekeväni tämmösen pelkän kuvajutun, ei millään jaksa kirjottaa mitään romaania tänään. Kiitos kovasti :)
Tällai pakollinen otan-lävistyksistäni-kuvia hetki, eli napakoruu löytyy, on jo kauemmin ollu...

 ... ja kielikoruu, joka on pari kuukautta tossa majaillu. Eikä kumpikaan sillee edes kirpassu!

Ja sit vaan mua :) Oon muuten ihan happyhappy, ku sain viimein ostettuu uuen onepiecen! <3 IHANAA!
Mitähän mä vielä täältä arkistoista löytäisin...

 Ja täähän sitten on vuodelta '96 kun Jenny Sofia Eveliina täytti ensimmäisen vuoden. Oivoi kaikkea sitä näkeeki.

Keku "kiffe"

Elieli tuol on mun ihana vappukuva ku lähdimme hieman vihteelle, sitten löytyy mun ajokista kuvaa ja kaikkii mitä sattu löytymää. Ja tuos on meijän hauvavauva ihan pikkusena, nythän se on huomattavasti suurempi. hihii Tässä kaikki tältä erää, meitsi lähtee pakkaa, suuntana huomenna Imatra, kunhan tästä yöstä vaan selviää... ;)

Day 1 ja Post 2

Doddiiih.
Heti alkuun tärkeetä asiaa! Linkatkaapa mulle blogejanne jookos, että pääsisin lukemaan niitäki :) Kiitos!
Alustavat ulkoasumuokkaukset tehty, tiiän että laadussa ois vähäsen toki parannettavaa, mutta... Kaipa tää kelpaa näin alkuun :)
 Hmmm.. Joku oli syöny mun mansikat. Olin vaivalla toissapäivänä ottanu ne sulamaan ihan vaa sitä varten, että saisin nyt illalla jotain hyvää syötävää, eikä tarviis alkaa tekemään mitää. Katoinpa jääkaappii eikä niitä näkyny missään ja mystisesti tollanen kiva lasikulhohan se tossa pöydällä oli ja yksi mansikka jätetty mulle. Jippii, voi tätä riemun määrää!
 No kuitenkin, oli kivaa käydä saunassa pitkästä aikaa ja nyt pitäis ruveta miettimään mitä mä tarviin viikonlopuks Imatralle mukaan. Oivoi sentään. Oon siis lauantaina lähössä Imatralle Eetun kisoi kattomaa, enkä mä tiiä mitä ihmettä mun pitää ottaa mukaan. Äitistä tuli mustasukkanen, koska se haluis kans mukaan, joten lupauduin lähtee sen kanssa viikoks Turkkiin ja samalla saan sen kauan halutun tatuoinnin. Vitsi, et mä olen onnellinen :) 
 Ainii, haluisin kauheesti toisen napakorun ja toisen kielikorun. Rustoki pitäis käydä ottamassa, mut tää rahallinen tilanne ei oikee riitä kaikkeen - 84,40 euroo kuussa ja sillä pitäs pärjätä. Nohnoh kai mä vielä joskus saan nekin hommattua.
 Mistäs mä vielä voisin kertoa? Vaikka täst päivästä. Heräsin aamulla kivasti kakskyt yli yheksän (kouluhan alkoi 8.15) ja Mäkelästä mopoautolla Heinolaa kesti puolisen tuntia. Onneks meillä oli kiva opettaja, joka ymmärsi mun ongelmat ja anto anteeks myöhästymiset ja pääsinkin suoraan syömään. Ruokana oli vissiinkin jotain nakkikeiton tapasta, perunat ja vihannekset loistavan raakoja, eikä muutenkaan oikeen maistunu. Päästiin yhden jälestä kotiin ja kävinkin pikkuisille päiväunille. Äiti soitti neljän jälkeen ja pyys kiinalaiseen ravintolaan (Lily's Heinolassa, aivan mahtava paikka) syömään, jonka jälkeen oon vaan tehnyt tätä ja käynyt saunassa. Aikalailla tässä tää päivä olikin.
 Ömöm... Nyt sitten kun saan kirjotettua tän romaanin loppuun, voisin vaikka mennä nukkumaan, tai no kattelemaan telkkarii ja syömään sipsiä. 
 Tänään mä mietin, et kuinka kauheeta ois saada lapsi. Tai siis, mä haluisin vauvan nyt heti, mut toisaalta mä en todellakaan halua sitä vastuuta vielä. Mut sellai sulonen pikkunen ois tosi ihana ja oivoi. Ehkä sitten joskus sadan vuoden päästä vois harkita uudestaa. 
 Mutta joo, mut mä menen valmistautumaan unille, kirjottelen taas tässä, kunhan vaan asiaa tulee. Adios :)
~ jjen
PS!

Tuollaset, mut vaan lähempänä toisiaa, lyhyemmät ja paksummat!
Ja tässä teille kaikille pieni informaatio, kun naureskelette idealle.

"--Ihmiset ottavat tatuointeja monista syistä. Siipitatuoinnit ovat todella suosittuja, sillä ne kuvastavat monia asioita eri tilanteissa oleville ihmisille. Jotkut ajattelevat siipien kuvastavan vapautta sekä pois pääsyä, toiset taas pitävät niitä kauniina ja voiman symboolina. Tatuointi siivistä voi myös kuvastaa edesmennyttä ystävää, sukulaista tai läheistä, jolloin tatuoinnilla todellakin on syvempi merkitys--"
Tatuointikirja 1000 tattoos.

Ihkaihku eka!

Moikka!
Eli täähän on mun ensimmäinen postaus tänne vanhan blogin jälkeen, joten alotetaan ihan alusta.
 Ensimmäiseks voisin sanoa, että mut löytää Heinolasta, läheltä Lahtea, ja opiskelen tosiaan kokiksi, mutta kyllä musta vielä autokorjaaja tulee. Toisen vuoden opiskelija olen ja ikää on 17. Mun suurimmat haaveet tällä hetkellä on päästä poijes suomesta ja sit jos ens vuonna pääsisin ulkomaille työssäoppimaan. 
 Sinkkuhan mä olen juu, erosin tuossa kuukaus sitten mun poikaystävästä ja siitä suhteesta mä tuun kirjottaa enemmän ja vähemmän. Saatan toki olla hieman ihastunu, no ehkä hieman on aika vaatimaton sana, mutta eipä sen kummempaa. 
 Parasystäväni on Natalia (Napsu, NatzQ, rakkaalla lapsella monta nimeä) enkä mä tosiaan tiiä mitä mä tekisin ilman sitä :) Napsu on ollut mun BFF jo monta vuotta ja kuuluu kyllä mun joka päiväseen elämään suuresti. Seuraavilta sijoilta löyty Mia, joka opiskelee myös samalla luokalla ja Kia, jonka kans ollaan oltu myös tositosi kauan kavereita. Mulla on myös paljon kavereita ja ystäviä, kaiken karvasia ja ihme kummajaisia. 
 Elän tälläsessä uusioperheessä, vaikkakin vihaan tota sanaa. Mikä hiton uusioperhe? Ihan yhtälailla isi ja äiti on edellee mun vanhempia, vaikka eri kattojen alla asuvatkin. Äitin puolella, jossa siis asun elää äitini, joka on 46 ja työskentelee Kaupunginjohtajan sihteerinä (hieno nimike, huono palkka), isäpuoleni, viidenkymmenen pintaan ja pitää omaa veneveistämöä ja pikkuveljeni Jonne, joka on toisella luokalla. Isän puolelta taas perheeseeni kuuluu isäni, 47, ja ammatiltaan jonkinlainen isännöitsijä Lahden amiksessa, äitipuoleni, 38 ja markkinointi-joku-(tosi hieno nimi), sekä pikkusiskoni Ida, kuudesluokkalainen ja pikkuveljeni Emil, kahdeksasluokalla. Vaikka Ida ja Emil eivät verisukua mulle olekkaan, ihan yhtälailla pidän näitä valopäitä siskona ja veljenä minulle. 
 Virallisesti en harrasta yhtään mitään. Salilla käyntiä aloittelen, joten kerronpas näin suunnilleen painavani vajaat 50 ja olen 166 cm pitkä. Harrastin todella kauan tanssia, mut mun unelmat murrettiin ja lopetin sen - ehkä vielä joskus alotan uudelleen :) Kovasti haluaisin myös potkunyrkkeilyä alottaa, mutta kattoo nyt mihin tässä aika ja jaksaminen riittää.
 Eiköhän tässä sitten ollu aluks riittävästi infoa, kiitän ja kumarran jokaista joka koko shaiban jaksoi lukea ja kiitän ja kuittaan tältä osalta. 
~ jjen